Värikästä elämää Oaxacassa - Colourfull life in Oaxaca

Kuvassa Maria -kynttilä Oaxacan asuntoni penkillä. Illat ovat pimeät täälläkin!

Saavuin eilen keskiviikkona 4.11 Suomesta Meksikoon. Matka oli pitkä ja uuvuttava - vietin reilun vuorokauden bussissa, lentokentillä ja lentokoneessa. Asun täällä Meksikossa kaksi kuukatta Oaxacan taiteilijaresidenssissä. Residenssiasunto sijaitsee San Felipen kylässä, josta matkaa Oaxacan keskustaan n. 5km. Rauhallista seutua - sanovat, että tämä on Oaxacan 'Beverly Hills'. Oaxaca on 250 000 asukkaan city, jossa paljon hyörinää; museoita ja gallerioita. Ja tämähän on myös inkkarialuetta: zapoteekkien ja olmeeekkien jälkeläisiä asuu täällä. Tämä alue (Oaxacan osavaltio) on kuulu mm. taitavista käsityöläisistään ja hyvästä sapuskasta.

Täytyy tunnustaa, että ensimmäinen päivä täällä Meksikossa oli kuitenkin nihkeän hankala. Pitkän matkustamisen ja n. 28 tunnin valvomisen jälkeen olin turkasen väsynyt. Kaikki tuntui niin kovin vieraalta ja erilaiselta. Kännykkäni lopetti toiminnan enkä saanut kannettavaakaan toimimaan - yhteydet olivat totaalisesti poikki. Lueskelin edellisten residenssi-ihmisten kirjoituksia asuntoon silloin tällöin eksyvistä erilaisista ötököistä (se jäi parhaiten mieleen, vaikka päiväkirjat olivat täynnä toinen toistaan ihanampia kokemuksia) ja omassa sängyssäni majaili kaksi torakkaa. Otin kuitenkin rauhallisesti: poltin tuliastupakit, tartuin lujalla otteella Raid -purkkiin, kävin pienellä kävelylenkillä ja lähikaupassa. Päätin katsoa maailmaa kunnon unien jälkeen uusin silmin.

Tänään torstaina kaikki on sujunutkin jo hienosti. Kannettava toimii ja viestit kulkevat. Tein retken kaupunkiin ja opin käyttämään villisti porhaltavaa paikallisbussia 'peseroa'. Kävin Tekstiilimuseossa Museo Textil De Oaxaca,jossa oli tosi mielenkiintoinen näyttely sekä hyvä kirjasto - palaan tähän museoon taatusti useamman kerran! Aika aarrearkku.

Ostin museosta myös Grana cochinilla - kokenillikirjan. Espanjaksi, mutta sitähän tässä onkin tarkoitus oppia ja mikäpä meikäläiselle mukavampi ja motivoivampi tapa kuin värikirjallisuus! Kävin La Mana galleriassa, jossa oli hyvää meksikolaista taidetta - niin toisenlaista kuin skandinaavinen ilmaisu. Ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja auttavaisia; hyvin tultiin juttuun vaikka aina ei yhteistä kieltä ollutkaan. Kotimatkalla täydensin vielä asunnon Raid - varastot :) Varsin mukava päivä!