Lauantai on toripäivä

Pesero - bussi se tässä porhaltaa. Hyppäsin yhden kyytiin heti aamulla ja lähdin kohti Oaxacan keskustaa. Näissä peseroissa on ihan oma meininkinsä: tänään autosssa kaikui iloinen humu: meksikomusa ja siihen päälle kuulutuksia tuutin täydeltä kajareista. Lisäksi auton etuosassa oli pikkualttari neitsyt Marialle: kuva ja kynttelikkö jonka keskellä vilkkui jouluvalon tapainen. Välillä kyytiin voi hyppätä kaupustelija joka mainostaa kovaäänisesti tuotettaan tai laulaja tai jutunkertoja. Eläväistä hommaa - matkustajat sinänsä istuvat kyllä yleensä ihan lunkisti vaan kyydissä.

Katumyyjiä on paljon. Ja tavaratkin ovat kauniita sekä enimmäkseen hyvää käsityötä: mm. kirjailtuja ja kudottuja vaatteita ja huiveja, riippumattoja ja pieniä puuesineitä sekä koruja. Yhden oikein hyvän puisen kamman ostin inkkaritädiltä Zogalolla tänään, hän kun jaksoi tehdä kauppaa niin uutterasti.

Tässä on yhden hotellin mainos M. Alcala kadulta. Kuolema, luuranko ja pääkallo -teemathan ovat täällä erittäin kestopop.

Santo Domingon kulttuurikeskus Oaxacan keskustassa. Iso, hieno barokkirakennus. Toimii museona. Kiertelin siellä tänään pari tuntia, mutta ehdin katsoa ehkä vain puolet.

Morsiustytöt Santa Domingon edustalla. Kun saavuin santa Domigolle, oli pihalla hääkulkue Morsiustytöt ehdin kuvat, mutta parhaitten palojen dokumentointi jäi, kun kamerasta loppui akku. MIssasin siis hauskojen juhlatanssijoiden kuvaamisen. Tanssiporukka koostui torvisoittokunnasta, koreasti puetuista nuorista naisista, jotka heiluttelivat vienosti helmojaan sekä villimmin tanssivasta hääpukuisesta tanssiparista, jota esittivät yli kaksimetriset nuket. Aika hillitön näky oli tämäkin!