Höh - tähän päähän mahtuu paljon väriä!

Otetaanpa nyt tuo otsikko ihan konkreettisesti. Värjäsin eilen pitkästä aikaa hiukseni; hennalla tietysti. Eikä ikuna ole tullut yhdellä värjäyskerralla näin punainen lopputulos.
Henna oli ihan kotoa tuotua, samaa jolla viimeksi väri vain vähän vivahti punaruskeaan. Vesi ja sitruunamehu kuitenkin paikallista oaxacalaista - ja ilmainen hiusten aurinkovaalennus myös :)

Mexico Magic!

Omakuva kera uuden väripään tai päävärin.

Tämmösiä niistä tuli - Spathodea campanulata

Ensimmäiset omat Oaxacan liemeni ovat valmistuneet. Kokeilin värjäystä tulppaanitrumpettipuun isoilla oranssinvärisillä kukilla, joita putoili pihapatiolleni. Kuvassa tulppaanitrumpettipuu (Spathodea campanulata)

Tässä tulokset!(oikeesti keltaiset langat enemmän keltaokran sävyiset ja ruskea syvemmän ruskea)

Värjäys meni näin:
Tein neljä pientä koevyyhtiä Teotitlanista ostetusta villalangasta. Lankoja en purettanut, kun en ole täällä vielä ehtinyt pureteostoksille (nyttemmin luulen kyllä tietäväni mistä alunaa saapi :) Langat saivat lillua lasipurkissa tuossa ulkoportaillani. Vasemman puoleinen pikkuvyyhti on ongittu liemestä 3 päivän värjäämisen jälkeen. Keskimmäinen sai lillua viikon verran. Ja viimeiset kaksi vyyhtiä olivat kylmävärjäyksessä n. 12 päivää. Sen jälkeen päätinkin antaa niille kattilakyytiä. Värjäsin vajaan tunnin verran (nyt jo muutenkin tummemman ruskeiksi muuttuneita lankoja). Lopputuloksena kiva ruskea väri; kuvassa oikealla.
Nyt varmaankin joku joka osaa laskea neljään, kysyy, että missä se neljäs vyyhti :) Se päätyi kaatikselle, kun ahkera Franciska siivotessaan huusholliani heiti sen mäkeen!

Avokadon kuoret ja siemenet ovat myös olleet likoamassa parisen viikkoa. Aion kokeilla niillä värjäämistä Carol Leen ohjeen mukaan. Kotisuomessa se on jäänyt testaamatta, mutta täällä avokadot ovat niiiiiin halpoja, että cuacamole maistuu ja kuorimatskua kertyy :)

Caracol púrpura - Tucohoyi Tixinda

Näkemys caracolista,Códice Nuttall

Caracol púrpura kotiloita ja värjätty tekstiili. Kuva on Museo de las Culturas de Oaxacan näyttelystä

Olin viime viikolla Caracol púrpura -luennolla Oaxacan tekstiilimuseossa www.museotextildeoaxaca.org.mx.

Luennoitsijana oli Marta Turok. Turok on arvostettu antropologi, joka tutkimustyönsä lisäksi on tehnyt paljon arvokasta työtä perinteen arvostamisen eteen sekä työllistääkseen perinnekäsitöiden osaajia. Viisaan ja vahvan tuntuinen nainen sekä eläväinen luennoitsija. Luento oli espanjaksi, mutta onneksi purppuravärjäyksen perusvaiheet ovat minulle teoriassa tutut. Että jotain sentään ymmärsin :) Harmi, mutta luennolta ei ole kuvamatskua. Kuvata ei voinut, eikä luennoitsijalla myöskään ollut mukanaan purppuravärjättyjä tekstiileitä.Purppuravärjäykseen voi tutustua blogitekstin lopussa olevan Traditions Mexicon linkin kautta - siellä on hivelevän hienoja kuvia!

Muutamia poimintoja luennolta:
- purppurakotiloita esiintyy Meksikossa koko Tyynen valtameren puoleisella rannikkoalueella
- käytön perinteet ovat pitkät. Purppuraväri esiintyy mm. miksteekkien Codice Nuttall kirjassa. Purpura pansa on meksikon intiaanikansoille enemmän kuin vain väri. Purppura on elämän ja kuoleman väri; arvostettu väri monissa symbolisissa merkityksissään. Itse Murex -kotilo on syntymän ja hedelmällisyyden symboli. Miksteeekkien kielellä kotilon nimi on Tucohoyi Tixinda
- 1980 -luvulta lähtien purppurakotiloiden keräämistä on säädelty ja ohjeistettu. Keräämiseen tarvitaan lupa ja vain tietynkokoisia kotiloita saa kerätä. 1980 -luvulla ilmestyi myös Purpura Imperial -kirja (Gillian Bradshaw) sekä 1986 filmattiin elokuva Púrpura (senpä haluaisin nähdä - mikähän leffakerho ottais ohjelmistoon?). Luennoitsija Marta Torukin El Caracol Púrpura -kirja on julkaistu 1988 (1. painos) ja 2003 uusintapainoksena.

- Purppuraväri on kyyppiväri. Värjäysprosessi on seuraavanlainen: kotilo irrotetaan kalliosta ja kotilon jalkaosasta (siitä simpukan löllöosasta)'lypsetään' nestettä suoraan kerääjän käsivarrellaan pitelemään lankavyyhdille. Mitään muuta ei tarvita: värjääntyminen tapahtuu auringonvalon ja hapen avulla. Lypsetty neste on valkoista ja maitomaista, mutta muuttuu valon ja hapen vaikutuksesta ensin kellertäväksi, sitten siniseksi ja lopuksi purppuraksi. Väriaine voidaan myös koota keräysastiaan ja tehdä värjäys myöhemmin. Ymmärtääksen väriä ei voi kuitenkaan säilyttää kovin pitkään (= kyyppivärjäys). Japanilaiset ovat kehittäneet purppuraväristä uudenlaisen modernimman sovelluksen - olisikohan samantyyppinen kuin instant indigo, jossa indigoväri on pakastekuivattu (freez dried; menetelmä vähentää huomattavasti indigovärjäyksen pelkistinkemikaalin tarvetta)
- kotiloita voidaan kerätä värjäyskäyttöön loka-marraskuussa
- eri kotilosta saadan hiukan eri sävyisiä värejä: toisista sinertävämpää, toisista punaisempaa väriä. Meksikon purppuraväri on punaista purppuraa.
- purppurakotiloilla värjätään yleensä aina puuvillaa. Väri on kestävää.

- Meksikossa kotiloita ei surmata (siis murskata) värin saamiseksi, vaan 'lypsyn' jälkeen kotilo palautetaan elinympäristöönsä.
- purppuravärjäystä tehdään toistuvasti ja ammattimaisemmin enää vain Pinotepa de Don Luisin kylässä. Purppuralla värjättyä lankaa käytetään perinteisissä vaatekappaleissa mm. miksteeekkinaisten posahuancos - hameissa (kietaisumallinen raidallinen hame,jossa purppuran, kokenillin sekä indigonsinisiä raitoja).

Luennon loppupointti: Marta Turok peräänkuulutti värjäyksen tutkimista ja perinteen tukemista sekä arvostamista. Hän korosti myös aidon värin sertifiointia ja ecolabelin (ecoetiqueta) aikaansaamista. Nämä ovat teemoja, jotka ovat toistuneet jokaisessa kansainvälisessä väritapaamisessa johon olen osallistunut. Tärkeitä juttuja ja tätä päivää!

Luennon anekdootti: Marta Toruk kertoi 80 -luvulla tapahtuneesta japanilaisyrityksen toiminnasta Meksikossa. Yrityksen tarkoituksena oli hyödyntää Meksikon purppuraa noin niinkuin oikein olantakaa (myös Japanissahan on purppurakotiloita ja niitä käytetään värjäystarkoituksiin). Yritys ehti palkata ison joukon ei -kokeneita kotilon kerääjiä, jotka ohjeistuksen puuttuessa ottivat väriä kerätessään kotilot hengiltä. Kotilokanta ehti kärsiä ennen kuin asiaan ehdittiin puuttua. Luonnonvärien historiaan liittyneet taistot, salailu ja business eivät siis taida ollakaan ihan niin passé kuin luulin!

Purppuravärjäykseen voi tutustua mm. Traditions Mexicon sivustolla http://www.traditionsmexico.com/Featured__Tales-purpura.html (copypastaa linkki. Kun olet onnellisesti perillä T. of Mexicon sivuilla, pääset katsomaan diaesitystä klikkaamalla 'slideshow here')
Upea diaesitys, jonka on kuvannut Eric Mindling.

Tää on mun - ja kaverien kans : )

Tein tänään kirjahankinnan (siitä riemastuneena kun osasin nostaa rahaa täkäläisestä pankkiautomaatista Visalla :). Kirja on Leticia Arroyo Ortizin 'Tintes naturales mexicanos' (2008, ISBN: 978-607-2-00179-4). Heti selasin siltä istumalta läpi ja hyvältä vaikuttaa. Erityisesti näissä elämänolosuhteissa, sillä kirja käsittelee meksikolaisia luonnonväriaineita ja värjäystä. Kirja on espanjaksi, joten en väitä ymmärtäväni kaikkea, mutta oleellisen. Mun aikaisempi kirjahankinta oli 'Grana cochinilla' - kirja. Se taasen keskittyy kokenilliin.

Sivulla 80 käsitellään Caracol - värjäystä eli purppuraväriä kotiloista. Ajattelin opetella tämän sivun ulkoa, pärjäilen sitten paremmin Museo Textile de Oaxacan samaa aihetta käsittelevällä espanjankielisellä luennolla ;)

Kotoisia puuhia - home is where your dyepots are

Ensimmäiset värjäyspötikät muhivat nyt Oaxacan pihapatiollani. Katselin aikani isokokoisten oranssinpunaisten kukkien putoilua pation pihamaalle ja yhtenä päivänä keräsin muutamia talteen. Nyt kukat ovat muhineet pari päivää ja väriä on irronnut liotusveteen jo mukavasti. Nämä ovat Spathodea campanulata elikkäs tulppaanitrumpettipuun kukkia -niin luulisin. On varmaankin aika lykätä langat sekaan.


Tässä lankoja joita ostin viikko sitten Teotitlan del Vallessa sijaitsevasta Gutierrezien perheen kutomosta. Punainen vyyhti on tietysti kokenillilla värjätty. Vihreän vyyhdin väri on peräisin jäkälistä. Alemmassa kuvassa muut lankaostokseni.

Teotitlan del Valle - värjäystä ja kudontaa

Sunnuntaina olin siis retkellä mm. Teotitlan del Vallessa. Teotitlan on yksi perinteisen kudonnan ja värjäyksen tärkeimpiä keskuksia. Vierailimme Gutierrezin perheen kutomossa. Meille esiteltiin seikkaperäisesti koko maton valmistusprosessi: villan käsittely (karstaus ja kehruu), luonnonväreillä värjääminen sekä kudonta. Langan kehräämiseen käytettiin tosi näppärää isokokoista rukkia. Ja muutenkin koko hommeli sujui näiltä asiansa osaavilta ihmisiltä ihailtavan kätevästi.

Kokenilli - grana cochinilla - sai esittelyssä kunniapaikan. Kokenilli on kirva, joka asustelee Nopal -kaktuksessa ja siitä saadaan hyvin monensävyisiä punaisia ja violettiin vivahtavia värejä. Poika Gutierrez havainnollisti hauskalla tavalla kokenillin värisävytyksiä: kokenillia hieraistiin vierailijoiden kämmenelle ja lisättiin milloin sitruunamehua, milloin soodaa tai rautavithrilliä värisävyä muuttamaan.

Mielenkiintoinen oli myös eräs juurikasvi, josta tehtiin raastamalla ja hankaamalla pesuainetta. Vai puretetta - ihan en päässyt tästäkään jyvälle. Harmillista, mutta en näemmä kuvannut tätä kasvia lainkaan.

Ostin Gutierriziltä villalankaa parisataa grammaa; luonnonvalkoista ja harmaata värjättäväksi ja kaunista kokenillipunaista sekä vihreää (jonka värisävyn pitäisi nyt sitten olla jäkälästä kotoisin). Ihanaa käsinkehrättyä kertaamatonta villaa; tunnultaan melko karheaa. Sen verran täpinöissäni olin, että tajusin vasta myöhemmin, että olisin varmaankin hankkia samalla kertaa myös värjäysaineksia :)

Kokenillin hierrinkivi - hieno, tämmösen haluaisin minäkin. Tosin omille pikkaisille about 10 gramman kokenillivärjäyssatseille ehkä himppa iso :)

Jäkäliä käytetään täälläkin värjäykseen. Kallioiselta Oaxacan seudulla niitä varmaan löytyykin paljon. Gutierrizit kertoivat, että jäkälillä he värjäävät lankaa vihreäksi - kuten kuvassa (oikeasti langan väri vihreämpi; kuvaaja vaan on sössinyt). Tässä kohtaa heittäännyn skeptiseksi, sillä en muista yhtään vihreää jäkäläväriä (sudenkääpä kyllä antaa vihreää). Eikä asia selvinnyt nettihauillakaan. Ei edes coloriastakaan - ja se on paljon se :). Tiedä häntä - ehkä on kyse jäkälävärjäyksen ja indigon yhdistelmästä? Mielenkiintoista kuitenkin!
Myöhempi kommentti: tämä voisi olla ehkä Letharia vulpina -jäkälä ainakin ulkonäön puolesta


Ruskeita värisävyjä pähkinänkuorilla. Vieressä indigoa - anil.

Punaisia värejä puunkuoresta. Oliskohan punapuuta vai jotain muuta?

Miltei mustaa väriä oli saatu aikaan tällä kasvilla. Tätäkään kasvia en tunnista, mutta tuontyyppisiä palkoja olen täällä kyllä nähnyt. Jokin akasia tai Caesalpinia - laji?

Samettikukista keltaista väriä - myös täällä Meksikossa.

Ja lopuksi kelpo saalis värjättyjä lankoja orrella.

Asiaa!

Vihdoinkin näin livenä meksikolaista luonnonvärjäystä! Olin koko sunnuntaipäivän retkeilemässä lähiympäristön kohteissa: Mitla, Teotitlan del Valle ja Tlacolulan markkinat. Teotitlan on yksi alueen ykkösmestoja kudonnan ja värjäyksen saralla. Tutustuin siellä Gutierrezin perheen kutomoon. Maistiaisiksi tässä yleiskuva kutomon esittelystä. Myöhemmin lisää aiheesta :)

Viernes - Museo Rufino Tamayo

Tämän päivän kulttuurikohteeni oli Museo Rufino Tamayo. Hyvä museo - tykkään kovasti intiaanikulttuureiden vanhasta esineistöstä. Museossa kiertelyn ja helteisen & ankaran kaupunkiravaamisen jälkeen söin La Olla - ravintolassa - ihan mielettömän hyvää ruokaa! Kotiin residenssiasunnolle palatessa tv-aztecalta alkoi sopivasti Latino American Idol! Olipa jälleen hyvä päivä :)

Tyyppejä Museo Rufino Tamayosta





Astiatkin ovat saaneet mielikuvituksillisia muotoja - nämä arkeologiset löydöt ovat tietysti erityisiä ja tarkoitettu uskonnollisiin seremonioihin. Ei siis aivan arkisia astioita.

Aina on tilaa kunnollisille luurangoille

Tämän kaksimetrisen herrahenkilön tapasin Teatro Alcalan kahvilan wc:n ovenpielestä notkumasta.

Nämä musikantit oleilevat La Mana gallerian hyllyssä -ainakin toistaiseksi.

Kuolleiden päivää juhlistetaan 2.11 (Day of the Dead, esp. El Día de los Muertos). Saavuin Meksikoon 4.11 eli missasin itse juhlapäivän. Mutta kuolema ja pääkallot näyttelevät suurta roolia jokapäiväisessäkin elämässä, meksikolaisessa taiteessa ja matkamuistoesineissä - valikoima on laaja!
http://www.dayofthedead.com/#

Hei sun huipileilles!

Kävin taas Oaxacan Tekstiilimuseossa Museo Textille de Oaxaca. Siellä on näyttely Guatemalan tekstiileistä. Etelä- Amerikan tekstiileissä on ihanan hurjisteleva väri- ja kuviomaailma. Ja huipil on hieno asia: kaunis ja käyttötarkoitukseen sopiva vaatekappale. Näyttelyn tekstiilit ovat 1940 - 60 -luvuilta, mutta täysin perinteiseen tyyliin toteutettuja. Värit ovat synteettisiä värejä, paitsi siniset sävyt aina luonnonindigolla värjättyjä. Tekstiilit sisältävät aina myös symboliikkaa: värien tai kuvioidensa kautta.



Tämä huipil on väriensä puolesta ihan mun ykköslemppari.


Wedding huipil - häissä käytettävä huipil. Upea kirjailu.



Ceremonial huipil - seremoniamenoihin tarkoitettu huipil. Puuvillaa; ruskeat sävyt värjäämätöntä ruskeaa luonnonpuuvillaa (sitähän on siis ruskean ja valkoisen lisäksi myös ainaskin vihreää)



Huipil of brotherhood. Tätä huipilia käytetään myös häissä.

Enkä malta olla laittamatta vielä paria kuvaa päänauhoista (head bands). Tupsut ja nyörit nauhojen päissä symboloivat kaksipäistä käärmettä; taivaan hirviötä. Muuten nauhat kertovat hedelmällisyydestä ja yhteydestä luontoon - elämän antajaan. Ja enhän näitä symboliikka -juttuja muutoin näin ulkoa muistaisi vaan tallensin kameraani myös osan näyttelyteksteistä :)

Tekstiilimuseoon palaan vielä myöhemmin tällä viikolla. Luvassa on luento luonnonvärjäyksestä (in english!) ja museon konservointiosaston yleisöesittely. Bongasin nämä jutut eilen - olinkin jo miettinyt millä väsytystaktiikalla pääsisin pujahtamaan museon insidepiireihin. Haa!

Domingo - rauhallinen sunnuntaipäivä San Felipessä

Vietin tätä sunnuntaipäivää tutustumalla San Felipe del Aguan kylään, jossa residenssiasuntoni on. Kylän raitilla oli kovin rauhallista - Oaxacan keskustasta löytyy sitten sitä vilinää ja vilskettä. Tässä naapurustossa näyttää olevan myös tarjolla ainakin Bach -kukkatippahoitoja, akupunktiota, joogaa ja espanjankielen tunteja. Voi olla, että palaan täältä ihan uutena ihmisenä :)

San Felipen kyläkirkko

Ravintola Los Cypressies (tai sinne päin). Täällä kävin syömässä quesoa ja chorizoa eli nauhajuustoa ja makkaraa kera hyvän salsan. Hyvää ruokaa ja kaunis puutarha, ystävällinen palvelu ja ok hintataso, mutta vähän liian hieno mun makuun :)



Taloja San Felipen keskustasta. Hassut värit - minä tykkään!

Kotia kohti - mäkeä alas. Ja sitten mäkeä ylös.

Lauantai on toripäivä

Pesero - bussi se tässä porhaltaa. Hyppäsin yhden kyytiin heti aamulla ja lähdin kohti Oaxacan keskustaa. Näissä peseroissa on ihan oma meininkinsä: tänään autosssa kaikui iloinen humu: meksikomusa ja siihen päälle kuulutuksia tuutin täydeltä kajareista. Lisäksi auton etuosassa oli pikkualttari neitsyt Marialle: kuva ja kynttelikkö jonka keskellä vilkkui jouluvalon tapainen. Välillä kyytiin voi hyppätä kaupustelija joka mainostaa kovaäänisesti tuotettaan tai laulaja tai jutunkertoja. Eläväistä hommaa - matkustajat sinänsä istuvat kyllä yleensä ihan lunkisti vaan kyydissä.

Katumyyjiä on paljon. Ja tavaratkin ovat kauniita sekä enimmäkseen hyvää käsityötä: mm. kirjailtuja ja kudottuja vaatteita ja huiveja, riippumattoja ja pieniä puuesineitä sekä koruja. Yhden oikein hyvän puisen kamman ostin inkkaritädiltä Zogalolla tänään, hän kun jaksoi tehdä kauppaa niin uutterasti.

Tässä on yhden hotellin mainos M. Alcala kadulta. Kuolema, luuranko ja pääkallo -teemathan ovat täällä erittäin kestopop.

Santo Domingon kulttuurikeskus Oaxacan keskustassa. Iso, hieno barokkirakennus. Toimii museona. Kiertelin siellä tänään pari tuntia, mutta ehdin katsoa ehkä vain puolet.

Morsiustytöt Santa Domingon edustalla. Kun saavuin santa Domigolle, oli pihalla hääkulkue Morsiustytöt ehdin kuvat, mutta parhaitten palojen dokumentointi jäi, kun kamerasta loppui akku. MIssasin siis hauskojen juhlatanssijoiden kuvaamisen. Tanssiporukka koostui torvisoittokunnasta, koreasti puetuista nuorista naisista, jotka heiluttelivat vienosti helmojaan sekä villimmin tanssivasta hääpukuisesta tanssiparista, jota esittivät yli kaksimetriset nuket. Aika hillitön näky oli tämäkin!