Caracol púrpura - Tucohoyi Tixinda

Näkemys caracolista,Códice Nuttall

Caracol púrpura kotiloita ja värjätty tekstiili. Kuva on Museo de las Culturas de Oaxacan näyttelystä

Olin viime viikolla Caracol púrpura -luennolla Oaxacan tekstiilimuseossa www.museotextildeoaxaca.org.mx.

Luennoitsijana oli Marta Turok. Turok on arvostettu antropologi, joka tutkimustyönsä lisäksi on tehnyt paljon arvokasta työtä perinteen arvostamisen eteen sekä työllistääkseen perinnekäsitöiden osaajia. Viisaan ja vahvan tuntuinen nainen sekä eläväinen luennoitsija. Luento oli espanjaksi, mutta onneksi purppuravärjäyksen perusvaiheet ovat minulle teoriassa tutut. Että jotain sentään ymmärsin :) Harmi, mutta luennolta ei ole kuvamatskua. Kuvata ei voinut, eikä luennoitsijalla myöskään ollut mukanaan purppuravärjättyjä tekstiileitä.Purppuravärjäykseen voi tutustua blogitekstin lopussa olevan Traditions Mexicon linkin kautta - siellä on hivelevän hienoja kuvia!

Muutamia poimintoja luennolta:
- purppurakotiloita esiintyy Meksikossa koko Tyynen valtameren puoleisella rannikkoalueella
- käytön perinteet ovat pitkät. Purppuraväri esiintyy mm. miksteekkien Codice Nuttall kirjassa. Purpura pansa on meksikon intiaanikansoille enemmän kuin vain väri. Purppura on elämän ja kuoleman väri; arvostettu väri monissa symbolisissa merkityksissään. Itse Murex -kotilo on syntymän ja hedelmällisyyden symboli. Miksteeekkien kielellä kotilon nimi on Tucohoyi Tixinda
- 1980 -luvulta lähtien purppurakotiloiden keräämistä on säädelty ja ohjeistettu. Keräämiseen tarvitaan lupa ja vain tietynkokoisia kotiloita saa kerätä. 1980 -luvulla ilmestyi myös Purpura Imperial -kirja (Gillian Bradshaw) sekä 1986 filmattiin elokuva Púrpura (senpä haluaisin nähdä - mikähän leffakerho ottais ohjelmistoon?). Luennoitsija Marta Torukin El Caracol Púrpura -kirja on julkaistu 1988 (1. painos) ja 2003 uusintapainoksena.

- Purppuraväri on kyyppiväri. Värjäysprosessi on seuraavanlainen: kotilo irrotetaan kalliosta ja kotilon jalkaosasta (siitä simpukan löllöosasta)'lypsetään' nestettä suoraan kerääjän käsivarrellaan pitelemään lankavyyhdille. Mitään muuta ei tarvita: värjääntyminen tapahtuu auringonvalon ja hapen avulla. Lypsetty neste on valkoista ja maitomaista, mutta muuttuu valon ja hapen vaikutuksesta ensin kellertäväksi, sitten siniseksi ja lopuksi purppuraksi. Väriaine voidaan myös koota keräysastiaan ja tehdä värjäys myöhemmin. Ymmärtääksen väriä ei voi kuitenkaan säilyttää kovin pitkään (= kyyppivärjäys). Japanilaiset ovat kehittäneet purppuraväristä uudenlaisen modernimman sovelluksen - olisikohan samantyyppinen kuin instant indigo, jossa indigoväri on pakastekuivattu (freez dried; menetelmä vähentää huomattavasti indigovärjäyksen pelkistinkemikaalin tarvetta)
- kotiloita voidaan kerätä värjäyskäyttöön loka-marraskuussa
- eri kotilosta saadan hiukan eri sävyisiä värejä: toisista sinertävämpää, toisista punaisempaa väriä. Meksikon purppuraväri on punaista purppuraa.
- purppurakotiloilla värjätään yleensä aina puuvillaa. Väri on kestävää.

- Meksikossa kotiloita ei surmata (siis murskata) värin saamiseksi, vaan 'lypsyn' jälkeen kotilo palautetaan elinympäristöönsä.
- purppuravärjäystä tehdään toistuvasti ja ammattimaisemmin enää vain Pinotepa de Don Luisin kylässä. Purppuralla värjättyä lankaa käytetään perinteisissä vaatekappaleissa mm. miksteeekkinaisten posahuancos - hameissa (kietaisumallinen raidallinen hame,jossa purppuran, kokenillin sekä indigonsinisiä raitoja).

Luennon loppupointti: Marta Turok peräänkuulutti värjäyksen tutkimista ja perinteen tukemista sekä arvostamista. Hän korosti myös aidon värin sertifiointia ja ecolabelin (ecoetiqueta) aikaansaamista. Nämä ovat teemoja, jotka ovat toistuneet jokaisessa kansainvälisessä väritapaamisessa johon olen osallistunut. Tärkeitä juttuja ja tätä päivää!

Luennon anekdootti: Marta Toruk kertoi 80 -luvulla tapahtuneesta japanilaisyrityksen toiminnasta Meksikossa. Yrityksen tarkoituksena oli hyödyntää Meksikon purppuraa noin niinkuin oikein olantakaa (myös Japanissahan on purppurakotiloita ja niitä käytetään värjäystarkoituksiin). Yritys ehti palkata ison joukon ei -kokeneita kotilon kerääjiä, jotka ohjeistuksen puuttuessa ottivat väriä kerätessään kotilot hengiltä. Kotilokanta ehti kärsiä ennen kuin asiaan ehdittiin puuttua. Luonnonvärien historiaan liittyneet taistot, salailu ja business eivät siis taida ollakaan ihan niin passé kuin luulin!

Purppuravärjäykseen voi tutustua mm. Traditions Mexicon sivustolla http://www.traditionsmexico.com/Featured__Tales-purpura.html (copypastaa linkki. Kun olet onnellisesti perillä T. of Mexicon sivuilla, pääset katsomaan diaesitystä klikkaamalla 'slideshow here')
Upea diaesitys, jonka on kuvannut Eric Mindling.