Tää on mun - ja kaverien kans : )

Tein tänään kirjahankinnan (siitä riemastuneena kun osasin nostaa rahaa täkäläisestä pankkiautomaatista Visalla :). Kirja on Leticia Arroyo Ortizin 'Tintes naturales mexicanos' (2008, ISBN: 978-607-2-00179-4). Heti selasin siltä istumalta läpi ja hyvältä vaikuttaa. Erityisesti näissä elämänolosuhteissa, sillä kirja käsittelee meksikolaisia luonnonväriaineita ja värjäystä. Kirja on espanjaksi, joten en väitä ymmärtäväni kaikkea, mutta oleellisen. Mun aikaisempi kirjahankinta oli 'Grana cochinilla' - kirja. Se taasen keskittyy kokenilliin.

Sivulla 80 käsitellään Caracol - värjäystä eli purppuraväriä kotiloista. Ajattelin opetella tämän sivun ulkoa, pärjäilen sitten paremmin Museo Textile de Oaxacan samaa aihetta käsittelevällä espanjankielisellä luennolla ;)

Kotoisia puuhia - home is where your dyepots are

Ensimmäiset värjäyspötikät muhivat nyt Oaxacan pihapatiollani. Katselin aikani isokokoisten oranssinpunaisten kukkien putoilua pation pihamaalle ja yhtenä päivänä keräsin muutamia talteen. Nyt kukat ovat muhineet pari päivää ja väriä on irronnut liotusveteen jo mukavasti. Nämä ovat Spathodea campanulata elikkäs tulppaanitrumpettipuun kukkia -niin luulisin. On varmaankin aika lykätä langat sekaan.


Tässä lankoja joita ostin viikko sitten Teotitlan del Vallessa sijaitsevasta Gutierrezien perheen kutomosta. Punainen vyyhti on tietysti kokenillilla värjätty. Vihreän vyyhdin väri on peräisin jäkälistä. Alemmassa kuvassa muut lankaostokseni.

Teotitlan del Valle - värjäystä ja kudontaa

Sunnuntaina olin siis retkellä mm. Teotitlan del Vallessa. Teotitlan on yksi perinteisen kudonnan ja värjäyksen tärkeimpiä keskuksia. Vierailimme Gutierrezin perheen kutomossa. Meille esiteltiin seikkaperäisesti koko maton valmistusprosessi: villan käsittely (karstaus ja kehruu), luonnonväreillä värjääminen sekä kudonta. Langan kehräämiseen käytettiin tosi näppärää isokokoista rukkia. Ja muutenkin koko hommeli sujui näiltä asiansa osaavilta ihmisiltä ihailtavan kätevästi.

Kokenilli - grana cochinilla - sai esittelyssä kunniapaikan. Kokenilli on kirva, joka asustelee Nopal -kaktuksessa ja siitä saadaan hyvin monensävyisiä punaisia ja violettiin vivahtavia värejä. Poika Gutierrez havainnollisti hauskalla tavalla kokenillin värisävytyksiä: kokenillia hieraistiin vierailijoiden kämmenelle ja lisättiin milloin sitruunamehua, milloin soodaa tai rautavithrilliä värisävyä muuttamaan.

Mielenkiintoinen oli myös eräs juurikasvi, josta tehtiin raastamalla ja hankaamalla pesuainetta. Vai puretetta - ihan en päässyt tästäkään jyvälle. Harmillista, mutta en näemmä kuvannut tätä kasvia lainkaan.

Ostin Gutierriziltä villalankaa parisataa grammaa; luonnonvalkoista ja harmaata värjättäväksi ja kaunista kokenillipunaista sekä vihreää (jonka värisävyn pitäisi nyt sitten olla jäkälästä kotoisin). Ihanaa käsinkehrättyä kertaamatonta villaa; tunnultaan melko karheaa. Sen verran täpinöissäni olin, että tajusin vasta myöhemmin, että olisin varmaankin hankkia samalla kertaa myös värjäysaineksia :)

Kokenillin hierrinkivi - hieno, tämmösen haluaisin minäkin. Tosin omille pikkaisille about 10 gramman kokenillivärjäyssatseille ehkä himppa iso :)

Jäkäliä käytetään täälläkin värjäykseen. Kallioiselta Oaxacan seudulla niitä varmaan löytyykin paljon. Gutierrizit kertoivat, että jäkälillä he värjäävät lankaa vihreäksi - kuten kuvassa (oikeasti langan väri vihreämpi; kuvaaja vaan on sössinyt). Tässä kohtaa heittäännyn skeptiseksi, sillä en muista yhtään vihreää jäkäläväriä (sudenkääpä kyllä antaa vihreää). Eikä asia selvinnyt nettihauillakaan. Ei edes coloriastakaan - ja se on paljon se :). Tiedä häntä - ehkä on kyse jäkälävärjäyksen ja indigon yhdistelmästä? Mielenkiintoista kuitenkin!
Myöhempi kommentti: tämä voisi olla ehkä Letharia vulpina -jäkälä ainakin ulkonäön puolesta


Ruskeita värisävyjä pähkinänkuorilla. Vieressä indigoa - anil.

Punaisia värejä puunkuoresta. Oliskohan punapuuta vai jotain muuta?

Miltei mustaa väriä oli saatu aikaan tällä kasvilla. Tätäkään kasvia en tunnista, mutta tuontyyppisiä palkoja olen täällä kyllä nähnyt. Jokin akasia tai Caesalpinia - laji?

Samettikukista keltaista väriä - myös täällä Meksikossa.

Ja lopuksi kelpo saalis värjättyjä lankoja orrella.

Asiaa!

Vihdoinkin näin livenä meksikolaista luonnonvärjäystä! Olin koko sunnuntaipäivän retkeilemässä lähiympäristön kohteissa: Mitla, Teotitlan del Valle ja Tlacolulan markkinat. Teotitlan on yksi alueen ykkösmestoja kudonnan ja värjäyksen saralla. Tutustuin siellä Gutierrezin perheen kutomoon. Maistiaisiksi tässä yleiskuva kutomon esittelystä. Myöhemmin lisää aiheesta :)

Viernes - Museo Rufino Tamayo

Tämän päivän kulttuurikohteeni oli Museo Rufino Tamayo. Hyvä museo - tykkään kovasti intiaanikulttuureiden vanhasta esineistöstä. Museossa kiertelyn ja helteisen & ankaran kaupunkiravaamisen jälkeen söin La Olla - ravintolassa - ihan mielettömän hyvää ruokaa! Kotiin residenssiasunnolle palatessa tv-aztecalta alkoi sopivasti Latino American Idol! Olipa jälleen hyvä päivä :)

Tyyppejä Museo Rufino Tamayosta





Astiatkin ovat saaneet mielikuvituksillisia muotoja - nämä arkeologiset löydöt ovat tietysti erityisiä ja tarkoitettu uskonnollisiin seremonioihin. Ei siis aivan arkisia astioita.

Aina on tilaa kunnollisille luurangoille

Tämän kaksimetrisen herrahenkilön tapasin Teatro Alcalan kahvilan wc:n ovenpielestä notkumasta.

Nämä musikantit oleilevat La Mana gallerian hyllyssä -ainakin toistaiseksi.

Kuolleiden päivää juhlistetaan 2.11 (Day of the Dead, esp. El Día de los Muertos). Saavuin Meksikoon 4.11 eli missasin itse juhlapäivän. Mutta kuolema ja pääkallot näyttelevät suurta roolia jokapäiväisessäkin elämässä, meksikolaisessa taiteessa ja matkamuistoesineissä - valikoima on laaja!
http://www.dayofthedead.com/#

Hei sun huipileilles!

Kävin taas Oaxacan Tekstiilimuseossa Museo Textille de Oaxaca. Siellä on näyttely Guatemalan tekstiileistä. Etelä- Amerikan tekstiileissä on ihanan hurjisteleva väri- ja kuviomaailma. Ja huipil on hieno asia: kaunis ja käyttötarkoitukseen sopiva vaatekappale. Näyttelyn tekstiilit ovat 1940 - 60 -luvuilta, mutta täysin perinteiseen tyyliin toteutettuja. Värit ovat synteettisiä värejä, paitsi siniset sävyt aina luonnonindigolla värjättyjä. Tekstiilit sisältävät aina myös symboliikkaa: värien tai kuvioidensa kautta.



Tämä huipil on väriensä puolesta ihan mun ykköslemppari.


Wedding huipil - häissä käytettävä huipil. Upea kirjailu.



Ceremonial huipil - seremoniamenoihin tarkoitettu huipil. Puuvillaa; ruskeat sävyt värjäämätöntä ruskeaa luonnonpuuvillaa (sitähän on siis ruskean ja valkoisen lisäksi myös ainaskin vihreää)



Huipil of brotherhood. Tätä huipilia käytetään myös häissä.

Enkä malta olla laittamatta vielä paria kuvaa päänauhoista (head bands). Tupsut ja nyörit nauhojen päissä symboloivat kaksipäistä käärmettä; taivaan hirviötä. Muuten nauhat kertovat hedelmällisyydestä ja yhteydestä luontoon - elämän antajaan. Ja enhän näitä symboliikka -juttuja muutoin näin ulkoa muistaisi vaan tallensin kameraani myös osan näyttelyteksteistä :)

Tekstiilimuseoon palaan vielä myöhemmin tällä viikolla. Luvassa on luento luonnonvärjäyksestä (in english!) ja museon konservointiosaston yleisöesittely. Bongasin nämä jutut eilen - olinkin jo miettinyt millä väsytystaktiikalla pääsisin pujahtamaan museon insidepiireihin. Haa!

Domingo - rauhallinen sunnuntaipäivä San Felipessä

Vietin tätä sunnuntaipäivää tutustumalla San Felipe del Aguan kylään, jossa residenssiasuntoni on. Kylän raitilla oli kovin rauhallista - Oaxacan keskustasta löytyy sitten sitä vilinää ja vilskettä. Tässä naapurustossa näyttää olevan myös tarjolla ainakin Bach -kukkatippahoitoja, akupunktiota, joogaa ja espanjankielen tunteja. Voi olla, että palaan täältä ihan uutena ihmisenä :)

San Felipen kyläkirkko

Ravintola Los Cypressies (tai sinne päin). Täällä kävin syömässä quesoa ja chorizoa eli nauhajuustoa ja makkaraa kera hyvän salsan. Hyvää ruokaa ja kaunis puutarha, ystävällinen palvelu ja ok hintataso, mutta vähän liian hieno mun makuun :)



Taloja San Felipen keskustasta. Hassut värit - minä tykkään!

Kotia kohti - mäkeä alas. Ja sitten mäkeä ylös.

Lauantai on toripäivä

Pesero - bussi se tässä porhaltaa. Hyppäsin yhden kyytiin heti aamulla ja lähdin kohti Oaxacan keskustaa. Näissä peseroissa on ihan oma meininkinsä: tänään autosssa kaikui iloinen humu: meksikomusa ja siihen päälle kuulutuksia tuutin täydeltä kajareista. Lisäksi auton etuosassa oli pikkualttari neitsyt Marialle: kuva ja kynttelikkö jonka keskellä vilkkui jouluvalon tapainen. Välillä kyytiin voi hyppätä kaupustelija joka mainostaa kovaäänisesti tuotettaan tai laulaja tai jutunkertoja. Eläväistä hommaa - matkustajat sinänsä istuvat kyllä yleensä ihan lunkisti vaan kyydissä.

Katumyyjiä on paljon. Ja tavaratkin ovat kauniita sekä enimmäkseen hyvää käsityötä: mm. kirjailtuja ja kudottuja vaatteita ja huiveja, riippumattoja ja pieniä puuesineitä sekä koruja. Yhden oikein hyvän puisen kamman ostin inkkaritädiltä Zogalolla tänään, hän kun jaksoi tehdä kauppaa niin uutterasti.

Tässä on yhden hotellin mainos M. Alcala kadulta. Kuolema, luuranko ja pääkallo -teemathan ovat täällä erittäin kestopop.

Santo Domingon kulttuurikeskus Oaxacan keskustassa. Iso, hieno barokkirakennus. Toimii museona. Kiertelin siellä tänään pari tuntia, mutta ehdin katsoa ehkä vain puolet.

Morsiustytöt Santa Domingon edustalla. Kun saavuin santa Domigolle, oli pihalla hääkulkue Morsiustytöt ehdin kuvat, mutta parhaitten palojen dokumentointi jäi, kun kamerasta loppui akku. MIssasin siis hauskojen juhlatanssijoiden kuvaamisen. Tanssiporukka koostui torvisoittokunnasta, koreasti puetuista nuorista naisista, jotka heiluttelivat vienosti helmojaan sekä villimmin tanssivasta hääpukuisesta tanssiparista, jota esittivät yli kaksimetriset nuket. Aika hillitön näky oli tämäkin!

Perjantaipäivä San Felipessä

ekana omakuva. mulla on hienot auringonväriset muhu -tossut matkakenkinä. sain sisareltani lahjaksi - kiitos sisko.

kelpo maisemaa san felipestä

oaxaca on vuoristoseutua

nopal -kaktus, josta kokenillit tykkää ja ihmiset kuulemma syö. 'on hyvää' sanoi puutarhuri Izmael.Näitä tietysti kasvaa myös tässä ihan kotinurkilla.

kauppareissulla törmäsin bixa orellana -puuhun. no en ihan törmännyt, mutta bongasin.tästä mm. oranssit värit pataan.

kotiovelta näkyy ekana aasi tai kaksi. niillä on myös aika kova ei-niin-kaunis ääni.

tämä kuva on mun asunnon patiolta. siellä kasvaa mangopuu ja jakaranda - ainakin. seinää pitkin ei kipua jättiläishämähäkki, vaan sähköjohtoviritys :)

vihreä kotioveni - tästä mennään avaimen kanssa residenssiasuntooni Casa Totukiin.

Tänään oli kotipäivä. Aamupäivällä odottelin matkatoimisto Traditions Mexico 'päähoncho' Ericin yhteydenottoa. Eric on asunut Meksikossa 15v. ja järjestää täällä käsityöpainotteisia hands-on matkoja turisteille. Hän tietää PALJON alueen kasviväritouhuista. Ja niitähän täällä riittää - perinteisissä tekstiileissä käytetään yhä paljon luonnonvärejä; erityisesti kokenillia. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät että tokkiinsa juuri värit ovat se juttu, joka minut tänne Oaxacaan veti!

Tapaamisemme siirtyi kuitenkin parin viikon päähän Ericin kiireiden vuoksi. Mutta hyvä niinkin. Aina on kiva tavata muita värihöppänöitä - juttua varmasti riittää. Värien loputon ja kiehtova aihepiiri takaa sen!

Kotipäivääni kuului ihan perinteisestä siivousta (!). Kuurasin alakerran kylppärin kunnnolla ja otin sitten suihkun. Ja jipii -kuumaa vettäkin riitti! Eilen nimittäin ei. Päivä jatkui kävelyretkellä San Felipen kylässä - asun siis San Felipe del Agua -nimisessä kylässä, josta on 5 km Oaxacan keskustan. Etsin isomman ja edullisemman 'Pitico' -lähikaupan ja täydensin varastoja. Ostin myös choklateriasta hyvää suklaata. Iltapäivällä tein toisen pikkureissun toiselle puolelle San Felipeä. Maisemat täällä ovat upeat - kuten ylläolevista kuvista näkee!

Huomenna lauantaina on markkinapäivä Oaxacassa. Zocalolle siis!